Poitsut,päätti sit,mut yllätää.Aikamoisen yllärin ne sit kyl,järkkäs,hyvä ettei koko möksä jysähtäny taivaan tuuliin.

Nua,ku oli päättäneet,hiukan leipoo ,ilmeisesti kakku oli ajatuksis.Huono tsäkä,vainos leipureit,ruokasoodaa ,oli hulahtanu enpi,ku lekuri määrää.Kakut ,suorastaan räjähti uuniin.

Köökis vallitsi,muutenki aika moinen kaaos kananmunan kuorii ,siel ,tääl ,jauhoo ympäri,ämpäri.

Likasten astioiden määrä ,oli,huippus.Sillee ,et ite yllätettävä ,sit puunas melkee ,katost.lattiaan koko köökin,lähes mahdottomin ,osio oli ,ehdottomasti uuni.

Onneks,poitsut tärväs koko sooda purtilon,joten julistan meitin himan soodattomaks vyöhykkees,ikuisiks ajoiks.

Ajatus oli kyl,kaunis joten ei ,ees ,vihanen voi olla.Kaikest,huolimat,vannotin ,poitsuja et,ei,enää moisii ylläreit.

Seuraaval,kerral leivotaan kyl ,yhdes.

Tän,tuun ,kyl muistamaan ikuisesti.Ehkäpäs ,joku päivä viel hekotetaan tapahtumalle.