Olipa,mötköt meikä mimmistä,hyvin huolissaan,kun ei,mua himppeen ruvennut kuulumaan.Ne,oli sata varmoja että joku,ilkimys on kaahannut mun yli ja mä makaan lasareetissä,taju kankaalla.Kurnulla oli,ihan oma teoria asiasta,joku olis mut,kidnapannu,Kurnu tokas jos,meitin mamsulle,kävis niin tasan tarkaan napaaja huomais,tehneensä kaamean emä munauksen.Niin kovaluu tuo,ompi .Kaikkihan tietää,minkä moinen soppa synty,kun,lunta tulvi,taivaan täydeltä,ja autot,törmäili oikeen urakalla toisiinsa.Duunista kolmen aikaan päästyäni,matkan teko meinas stopata het,kättelyssä dösäbysäkille,bussia ei näkynyt,eikä kuulunut.Aikamme Pipsan,kanssa kärvistltyä,päätelimme että dösä on mahdolisesti,megessä ketjukolarissa.Joten nappasimme ,toisen bilikan.Ja,totaalisesti matelimme,kampiin,siitä räpylöimme metro steissille immeisiä parveili siellä kun murhanaisia,ihansumea ryde meinaan.Metro liikenne ei meinannut,oikeen pelittää,aikamme venailtuamme,se sitten vihdoinkin suvaitsi porskutella mestoille.Nooh seuraava etappi oli arkki vihulaiseni vr.Tungimme itsemme,junaan jossa oli,lähes sardiini purkkimainen fiilis.Jos,olisin ollut,itsekseni olis savu,tasan nousut korvista,mutta pipsan kanssa met,revittiin huumorilla koko kammottava ,reissu joka kesti kaks ja puli tunta.Joka,mutkassa ,Pipsa,vannoi,yksityis bilikoiden nimeen.Täysin ymmärettävästä syystä,jos mulla olis ajokortti vannoisin ,itsekin samaa asiaa.Kyllä oli,nastaa tulla,himpeen kun koko jengi oli ollu,huolesta harmaana.Kyssäreitä sateli,kerroin koko storyn,Ompas,sulla ollu kammottava päivä me pläjäytetään sulle sumpit relaa,nyt,vaan ,lausui mötkylät ja pasu kuorossa.